Viime aikoina on ollut paljon puhetta tasa-arvoisesta avioliitosta ja keskustelun (tai siis määkimisen) ohessa on noussut esille mielipiteitä, joissa vaaditaan kirkkoa hyväksymään ja siunaamaan homoille avioliitto samalla tavalla kuin nykyisin heteropareille. Perusteena on ollut se kuuluisa tasa-arvo ja suuria nyyhkytarinoita on lehdissä nähty aihetta sivuten jonkin verran. Kuitenkin tämä tasa-arvon vaatiminen on kovin yksipuolisesti kohdistettu. En nyt pureudu siviilivihkimiseen tai muihin seikkoihin joita aihepiiri pitää sisällään, koska kyseessä on puhdas mielipideasia.
Tässä kohtaa, kuitenkin kirkon kyseessä ollessa on pakko ihmetellä, että miten voidaan olettaa, että uskontokunta hylkäisi oman peruskirjansa opetukset ja muuttaisi kantaansa sormia napsauttaen? Nykyinen suomen valtionkirkko, evankelisluterilainen sellainen, on uskonnollisten silmissä jo nyt haaskalintu viimeaikaisine myönnytyksineen eikä tilannetta yhtään edistä se, että se tekee valtiorahoitteisesti politiikkaa eikä keskity omiin ydintoimintoihinsa tavalla, jota voisi olettaa kirkolta- ja muunmuassa tästä syystä jäsenkato on lähiaikoina ollut huima jopa uskovien keskuudessa. Ongelma taitaa olla se, että valtionkirkko on ajautunut sivuun ydintoiminnoistaan turvatun asemansa sekä verotusoikeutensa kanssa.
Was ist den los? Miksi niin?
Kaikessa yksinkertaisuudessaanhan uskonto koostuu peruskirjansa aikalaistulkinnasta joita sitten edustavat erinäiset viitekehyksen sisäisesti eroavat näkemykset joiden seuraajista muodostuu sitten omia suuntauksiansa. Joillakin menee vähän kovempaa tulkintojensa kanssa kun toisilla, esimerkeistä voidaan mainita vaikkapa kuuluisa Westboro Baptist Church. Kuitenkin, voitaneen todeta, että raamattu on kohtuullisen yksiselitteinen asian suhteen- siteeraan kolmatta mooseksen kirjaa:
"Älä makaa miehenpuolen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus"
Tämä ei jättäne tulkinnan varaa liiemmin. Toisinsanoen, vaatimus on toimia suoraan uskonnon omia arvoja vastaan. Kristityt ovat täälläpäin kuitenkin siitä mukavaa porukkaa, että ne eivät lahtaa tai jahtaa väärin ajattelevia toisin kuin ...no eräät toiset. Siitä puheen ollen, vilkaistaas mitä kilpaileva eepos sanoo asiasta:
Koraani: 7.79 Totisesti te käytte miesten luokse himoissanne naisten sijasta. Kylläpä olette kevytmielisiä ihmisiä!Koraani: 26.165-166 Menisittekö kaiken maailman miehiin ja laiminlöisitte vaimonne, jotka Herranne on luonut teille? Niin, te olette rikollisia ihmisiä.Koraani: 27.55-56 Entä Loot, kun hän sanoi kansalleen: Harjoittaisitteko törkeyksiä ehdoin tahdoin? Menisittekö tosiaankin miehiin naisten sijaan irstaudessa? Niin, te olette mielettömiä ihmisiä.
No ei kuulosta kovin pahalle näin äkkiseltään, mutta valtiotason tulkinnat ja yleinen käytäntö ovat osoittaneet, että meininki on vähän suppeampaa täällä tosimaailmassa. Tullee aiheelliseksi kysäistä, että onkohan nyt taas kyse siitä vanhasta kaavasta joka menee siten, että vaaditaan siltä eniten joka EI pistä vastaan? Meinaa on vähän semmoinen olo jostain mystisestä syystä, että jos muslimeille vastaavia vaatimuksia esitettäisiin niin vastauksena saattaisi möksähtää mellakoita pitkin ja poikin kun ei tuo lehtien sarjakuvien tai juutuupin katselukaan ole sohvalta käsin kovin onnistuneeti sujunut.
"Sulla on tikku sormessa"
"Juu on ja otetaan pois kun keretään, mutta pitäs toi keklu ensin ottaa keuhkosta irti ja paikatakkin."
"SULLA ON TIKKU SORMESSA!"
"Aha."
Noh, jätetään tämmöiset pikkuseikat sivuun.
Uskonnollisuuden vastustajat kovin monesti ymmärtävät asian siten, että opuksista voidaan poimia ne pätkät jotka miellyttävät ja tulkita uudelleen tai jättää loput huomiotta- kuitenkaan "uskikset" eivät asiaa näin useimmiten näe. Eikä se nyt kovin loogistakaan olisi. Usein käytetty argumentti on, että kyllähän uskonnot muuttuvat ajan kanssa, joka on sinänsä luonnollisesti totta. Ristiretkistä ja noitien jahtaamisesta on ristin kirjan uskontojen keskuudessa valtaosiltaan edetty nykyiseen, suhteellisen liberaaliin katsontakantaan jossa suvaitaan kanssaeläjiltä vaikka mitä, mutta se ei tarkoita, että se vieteri venyy tähän hätään yhtään enempää. Vaarana on, että kirkko ja sen uskollisimmat jäsenet ajatutuvat riitaisasti erilleen mikä ei tiedä kovin hyvää- ulkopuolelta vaatimalla ja pakottamalla harvoin tulee mitään positiivista kehitystä, kuten historiasta voimme lukea. Kristinuskon parissa homous itsessään ei suoranaisesti ole synti vaan enemmänkin rinnastettavissa.... noh, "sairauteen" josta uskoon tulemalla yläkerran kaveri vapahtaa ja tämä antaa hyvin tilaa suvaitsevalle tulkinnalle, which is nice näin länsimaisesti ajateltuna.
Islam nopeasti arvioituna tulee tulkintoineen noin 500-600 vuotta kristinuskon kehitystä jäljessä, joka sinänsä sopii sen ja kristinuskon ajanlaskujen kanssa suhteellisen hyvin yksiin. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin jo sen perusteesi, jossa Allah (Subhanahu Wa Ta'ala) on jo ennalta päättänyt kaiken, koraani on suoraan jumalan sanaa- eli täydellinen eikä jätä tulkinnan varaa ja seuraajiensa on sitä noudatettava by the letter tai paha perii, kun sitävastoin raamatun kirjoitukset ovat pääosiltaan aikalaiskirjoituksia joita voidaan tulkita ja niiden tarkkuus kyseenalaistaa suurimmilta osin. Näin koraani ulkoistaa vastuun seuraajiltaan ja se näkyy islaminuskoisten perustoiminnasta lähtien kaikessa. Koraani käskee ja me vaan totellaan. Kyseessä on myöskin varsin kattava järjestelmä, joka valtiotason valtapolitiikkaa myöten määrää koko elämän kulun, eikä anna tilaa elää sopusoinnussa tasa-arvoisena ja erilaisuutta hyväksyvänä uskontona (dar al islam <-> dar al harb).
Buddhalaisuus, taolaisuus ja monet muut ovat sen verran vieraita meikäläiselle, että en tarkemmin ota kantaa niiden edesottamuksiin. Ainakin tuntemani buddhalaiset ovat varsin neutraaleja asian suhteen- hinduja, taolaisia tai muita en tietääkseni tunne kun ne eivät kovin suuressa osassa täälläpäin ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti