Silmiini iski uutinen, joka on kieltämättä huolestuttavaa. Se kun kielii, että yritän vieläkin muodostaa kuvaa ympärillä tapahtuvasta tämän meidän rakkaan mediamme välityksellä. Vattuilu sikseen, mutta pureudutaanpas vähän tuon sinänsä varsin geneerisen jutun tyyliin:
Uhkaukset pelottavat rasismin tutkijoita
Tämähän on vallan loistava lause.
Uhkaukset- passiivi, mutta antaa ymmärtää, että kyseessä on vähäistä suurempi kokonaisuus kyseessä eikä aseta minkäänlaista kattoa.
Pelottavat- jälleen sana, joka on kuin suoraan tehty luomaan mielikuvia pahasta vastapuolesta. Parastahan tässä sanassa, kuten monessa muussakin on se, että kyseessä on subjektiivinen asia eikä sitä voida kiistää millään faktalla.
Rasismi- no sehän nyt on yleisesti tunnustetusti paha ja ikävä asia.
Tutkijat- Vallan loistavaa, akateemisia ja arvostetunkuuloisia otuksia, joita pahat ja ymmärtämättömät voimat vainoavat.
Tästä on hyvä lähteä.
Mikä meihin suomalaisiin on mennyt?Hanat on aukaistu. Muutaman vuoden aikana Suomessa on tullut ilmi uudenlaisia vihatekoja, joiden takana on poliittisesti järjestäytyneitä ryhmiä ja tavallisia suomalaisia. Pahoinpitelyjä, uhkauksia, nettiräyhäystä.Usein niissä on rasistinen motiivi. Ne kohdistuvat myös akateemisiin tutkijoihin, jotka puhuvat rasismista julkisuudessa.Kun Itä-Suomen yliopiston rasismintutkijat olivat saaneet uusia uhkauksia, Professoriliitto esitti kaksi viikkoa sitten, että ilmiöstä tehtäisiin valtakunnallinen selvitys.Aloitetaan heti.
Silmiinpistävää tuossa vuodatuksessa on runsas passivin ja kuvailun käyttö, joka ei nimeä ketään, mutta antaa ymmärtää paljon. Myöskään ainuttakaan nimeä, jota voitaisiin laittaa piinapenkkiin ei löydy. Tosiasiassahan noita pahoinpitelyjä, joissa on todistetusti ollut jonkinlainen nahkapäälauma asialla on vähemmän kymmenessä vuodessa kun yhtenä lauantai-iltana stadin keskustassa, uhkaukset ovat olleet aikamoista höttöä ja nettiräyhäyshän se vasta vakavaa onkin. Itä-Suomen yliopisto kuulostaa erinomaisen tärkeälle, mutta pinnan alta löytyy jotain aivan muuta kun puolueettomasti tiedettä tekevä laitos.
Lähetän kysymyksiä 23 suomalaiselle yliopistojen ja valtionhallinnon tutkijalle.
Heitä yhdistää se, että he ovat tutkineet maahanmuuttoa, monikulttuurisuutta tai rasismia. He ovat siis vihatekojen vaaravyöhykkeellä.Tutkijoista kuusitoista vastaa. Kaksi ilmoittaa lyhyesti, ettei ole saanut vihapalautetta. Loput neljätoista on saanut. Vihapalautteen joukossa on kaikkea miedoista solvauksista tutkijoiden lasten tappouhkauksiin.Tutkijoista vain viisi suostuu kertomaan uhkauksista avoimesti omalla nimellään. Loput haluavat, yhteispäätöksellä, että heidän nimensä tulee tämän jutun loppuun niin, ettei yksittäisiä sitaatteja voi yhdistää heihin.Yksi vihapalautetta saaneista on Itä-Suomen yliopiston lehtori Päivi Harinen, joka tutkii muun muassa somalimaahanmuuttajien kokemuksia Suomesta.
”Saan kirjeitä, puhelinsoittoja, sähköpostiviestejä, ja lisäksi minua panetellaan internetissä jatkuvasti, lähinnä Homma-foorumilla. Puheluja olen saanut nimettömiltä kireä-äänisiltä nuorilta miehiltä, ja äideiltä ja isoäideiltä, jotka ovat sitä mieltä, ettei pidä hyysätä maahanmuuttajia, kun heidän omatkin lapsensa ovat työttömiä”, lehtori Harinen toteaa.”Törkein posti, jonka olen saanut kirjeessä, on niin ällöttävä, että toivon, ettei sitä julkaista – tiedoksi kuitenkin teille, millaista on olla monikulttuurisuustutkija tämän päivän Suomessa.”Harinen lähettää kyseisen kuvan sähköpostissa.
Tutkijathan luonnollisesti ovat täysin sattumanvaraisesti valittu tähän kyselyyn ja edustavat kattavaa läpileikkausta akateemisessa maailmassa. Ai ei? No hö. Huomionarvoista on myöskin, että omalla äänellään on julki tulossa yllättävästi Päivi Harinen (Pohjois-Karjalan Vihreät). Päivi kertoo, että kovasti tulee kaikenmoista kakkaa joka luukusta ja on niin kammottavaa, että ei voi edes sanoa mitä. Näppärästi hävitetty kaikki verifioitavissa oleva. No, jotain sentään löytyy- Hommaforum! Haulla selvisi, että ennen tämän jutun julkaisua nimi esiintyy 24.5.2011 alkaen 22 kertaa. Jutuissa joissa muunmuassa kerrotaan Harisen saaneen 600 000 euroa somalitutkimukseen. Mitenkäs sattuikaan. Uhkailuja tai solvausta ei löytynyt, vittuilua kyllä. Jokainen voi itse käydä varmistamassa asian, mutta vaatii kirjautumisen.
Sattumalta hakaniemeläinen eläkeläispresidentti avasi suunsa aiheesta tuoreessa Kuukausiliitteessä:
”On tilanne muuttunut. Nykyään suoraan puhuminen sekoitetaan joskus aktiiviseen toimintaan. Suurin osa suomalaisista on hyvin ystävällisiä ja järkeviä ihmisiä, mutta yksikin riittää. Totta kai se jokaista järkevää ihmistä huolestuttaa”, Halonen sanoi.”Vaikka ääriliikkeiden kielenkäyttö saattaa omalla tavallaan olla raikasta ja värikästä, niiden pitää miettiä omaa vastuutaan, sillä joillekin sanan ja teon välillä voi olla hyvin lyhyt matka.”Tutkijoihin kohdistuvat vihapuheet eivät ole vain tämän ajan ilmiö, mutta ne ovat kärjistyneet.Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Tapani Kaakkuriniemi on arvioinut, että tutkijoiden suoranainen uhkailu olisi melko uusi ilmiö.Tai aiemmin uhkailu koski vain hyvin harvoja tutkijoita.Yksi tutkija, joka suostuu haastateltavaksi nimellään, on MaahanmuuttovirastonAntero Leitzinger. Hän on paitsi tutkija myös viranomainen, joka joutuu usein tulilinjalle. Moni turvapaikkapäätös tehdään hänen tutkimustensa pohjalle, ja häntä ovat vuosien mittaan uhkailleet niin maahanmuuttajat kuin kantasuomalaiset.”Aikoinaan sain [Turkin kurdien itsenäisyysliikkeen] PKK:n ystävien vihat niskoihini, koska he pitivät tutkimuksiani kurdeille kielteisinä. Eräskin kaveri alkoi räyhätä kirjaston käytävillä ja uhkasi Haagin sotarikosoikeudella. Samoihin aikoihin assyrialaisaktivistit kävivät sähköpostihyökkäykseen, koska heidän mielestään olinkin päinvastoin kurdinationalistien asialla”, Leitzinger kertoo.
Leitzinger on saanut vihapalautetta laidasta laitaan: vakavista uhkauksista pieneen suunsoittoon. Vuonna 1995 ryhmä juopuneita venäläisiä naisia soitteli parin tunnin ajan Leitzingerille, koska tämä oli puolustanut tsˇetsˇeenejä Helsingin Sanomissa. Leitzingeristä ja hänen ulkomaalaisesta vaimostaan on tehty myös perusteeton lastensuojeluilmoitus.”Kerran turhamaisuuttani googlasin nimeni ja löysin azerbaidžanilaisen islamistipuolueen julkilausuman, jossa he vaativat tarkemmin määrittelemättömiä toimenpiteitä suomalaistutkijaa vastaan. Olin aiemmin viitannut lähteeseen, jonka mukaan kyseisen puolueen tausta oli KGB:ssä. Heillä oli tosin vaikeuksia nimeni oikeinkirjoituksessa”, Leitzinger toteaa.
”Tällainen julkisuus on imartelevaa ja parhaimmillaan harmitonta. Tosin joskus käy mielessä, että ääriryhmiin kuuluu epävakaita yksilöitä, joihin ei haluaisi törmätä öisellä kebabkioskilla.”
Tämä nyt on niin tyhjää täynnä oleva pätkä etten taida edes viitsiä. No, kerrotaan siinä kuvailevasti notta puheen ja teon välillä on kovin vähän matkaa joten pitää olla hiljaa. Henkistä painostusta, vaikkakin äärimmäisen kulunut muoto moisesta.
Katsotaan tilastoja, niin olemme vahvemmalla jäällä.Poliisiammattikorkeakoulun tilastojen mukaan viharikosten määrä on kääntynyt kasvuun. Vuonna 2011 poliisin tietoon tuli 918 rikosepäilyä, jotka luokiteltiin viharikoksiksi. Kasvua vuodesta 2010 on seitsemän prosenttia.Pitkän ajan tilastoja ei ole, sillä poliisi alkoi luokitella viharikoksia erikseen vasta vuonna 2009.
Hellyea! Faktaa! Viharikokset ovat lisääntyneet! Eiku. Rikosepäilyn tunnusmerkistö täyttyy kun joku tekee siitä ilmoituksen. Tällöin ruvetaan tutkimaan, että onko mahdollisesti jotain laitonta tapahtunut eikä se tarkoita yhtään mitään muuta kuin että joku on katsonut asiakseen rikoksesta poliisille ilmoittaa. Vähemmän yllättäen tuomittujen tapausten määrä puuttuu.
Viharikos onkin pelkkä luokittelutermi, eikä sitä löydy Suomen rikoslaista. Sillä tarkoitetaan uhrin etniseen ryhmään, seksuaaliseen suuntaukseen, uskontoon tai maailmankatsomukseen perustuvaa rikosta. Motiivi voi olla peruste rangaistuksen koventamiselle.Vaikka kantasuomalaisiin rasismin ja maahanmuuton tutkijoihin kohdistuneet uhkaukset eivät ole varsinaisia ”viharikoksia”, niiden taustalla on usein sama motiivi: rasismi ja epäluulo ulkomaalaisia kohtaan.
Tästä löytyy parikin jännää kohtaa. Ensinnäkin kirjoittaja tulkitsee lakia varsin veikeästi (joka ikävä kyllä on yleistynyt tuomioistuimissakin) ja toiseksi laventaa viharikoksen määritelmää omien ajatustensa perusteella samalla yksipuolistaen uhrin aseman haluttuun suuntaan. Bravo, ddr:ssä olisi ollut käyttöä moisille tulkeille.
Keitä viharikosten tekijät ovat?Vuonna 2010 rasistisista rikoksista epäillyistä neljä viidestä oli Suomen kansalaisia, mutta luku ei vielä kerro, kuinka moni heistä oli kantasuomalainen. Kolme prosenttia epäillyistä tuli Somaliasta, Virosta ja Turkista kustakin. Eniten oli 15–34 -vuotiaita miehiä.Tyypillinen viharikos ei edelleenkään ole nettiuhkaus, kuten usein ajatellaan, vaan sellainen nuorten miesten väkivalta, johon liittyy esimerkiksi rasistinen motiivi. Useammin tekijä on mies kuin nainen, mutta on rähinöijissä naisiakin.”Kyllä minulle ovat soittaneet monet aivan hullut naisetkin”, sanoo Tampereen yliopiston rasismintutkija.
Eli siis 20% epäillyistä ei ole suomen kansalaisia, samalla kun ulkomaalaisten osuus kaikkinensa suomessa on huomattavasti pienempi. Ja siitä ei ole edes eroteltu yliedustettuja tai aliedustettuja ryhmiä. No, tuosta löytyy paljonkin kirjoituksia joten en puutu siihen enempää. Toimittajalle tyypillistä, joskin allekirjoittanutta kummastuttavaa on sanan "esimerkiksi" käsittämättömän läpinäkyvä käyttö toistuvasti samasta asiasta- jutun ja kirjoittajien vaihtuessa tämä ilmiö tuntuu pitävän pintansa.
Viime kuukausina useat uhkaukset, joissa on ollut vihamotiivi, ovat kärjistyneet fyysiseksi väkivallaksi.
Tammikuussa 2013 uusnatsijärjestö Suomen vastarintaliikkeen kolme aktiivia hyökkäsi Jyväskylän kaupunginkirjaston tilaisuuteen, jossa esiteltiin vasemmistoaktiivien kirjaa äärioikeistosta. Yhtä järjestäjistä puukotettiin.
Heinäkuussa 2012 hyökkääjä suihkutti kyynelkaasua Oulun Setan tapahtumassa. Heinäkuussa 2010 kolme nuorta miestä teki kaasuiskun seksuaalivähemmistöjen kulkueeseen Helsingin ydinkeskustassa.
Elokuussa 2012 Helsingin Sanomat kertoi hätkähdyttävän uutisen: internetin suljetun Thorlauta-keskustelupalstan kymmenissä kommenteissa uhattiin nimeltä suomalaisten poliitikkojen henkeä ja suunniteltiin, kuinka eduskunnan istuntosaliin pääsee aseen kanssa. Keskustelu Thorlaudassa oli alkanut samana päivänä, kun Yhdysvaltojen Coloradossa ampuja oli tappanut 12 ihmistä elokuvateatterissa.
Näihin tapauksiin ei liene lukijoiden demografiaa arvioiden ole tarpeellista puuttua, mutta sanonpahan kuitenkin. Totuudella on monta puolta. Jälleen kerran sanavalinnat ovat nannaa. "Hyökkäsi" paikkaan, jossa "esiteltiin" kirjaa. Näppärästi jäi mainitsematta muutamia seikkoja. Tekijätkin on jo löydetty ja tunnistettu. "Kaasuisku" on sana, jota median edustaja haluaa toistaa paljon, koska se tuo mielikuvia- no ihan siitä mitä oletettavasti vastustetaan. Sariinisuihkut ja sillee.
Tuo elokuun juttuhan on siitä hauska maininta, että siinä kerrotaan itsetehdystä uutisesta, joka kaivettiin suljetusta piiristä. Siitä ei paljoa todennettavaa jää. Coloradon tapauksen maininta yhdistää kivasti aseet mukaan leikkiin. Guns are bad m'kay?
Palataan niihin 16 yhteiskuntatieteilijään, jotka vastasivat HS:n kysymyksiin. Kysymykset koskivat sitä, millaisia uhkauksia ja vihapalautetta he ovat saaneet ja miten se on vaikuttanut heidän työhönsä.Kysymyksenasettelu oli osalle epämiellyttävä. Itä-Suomen yliopiston lehtori, rasismintutkija Vesa Puuronen ei hyväksy termejä vihapuhe ja vihateko. Ne ovat liian yleisiä, eivät yksilöi tekojen todellisia motiiveja, vaan selittävät hyökkäykset tunteella.”Jos vain leimataan nämä ihmiset irrationaalisiksi, ei ole todennäköistä, että heidän kanssaan pystyttäisiin enää keskustelemaan”, Puuronen sanoo.
”Miten se voisi viedä keskustelua eteenpäin?”Sääliksi käy nuorempia kollegoitani, joita kyllä yritän opettaa kovanahkaisiksi.
Se on hyvä pointti.Puurosella on ainakin perspektiiviä asiaan. Hän on tutkinut rasismia 1990-luvulta lähtien. Oleellisin muutos on ollut se, että kun vielä 1990-luvulla rasistisia väitteitä esittivät lähinnä nahkapäiset pilottitakkipojat, nyt niitä kuulee myös ”puku päällä istuvilta kansanedustajilta”.Totta kai Puurosta on uhkailtu, välillä paljonkin, sillä hän on tullut kasvoillaan julkisuuteen. Mutta hän ei halua kertoa sen yksityiskohtaisemmin kovimmista uhkauksista. Kunhan sanoo: ”Yhteen aikaan uhka kävi melko kouriintuntuvaksi.”Osa palautteesta on kiusantekoa. Ja sitä tulee.Rasismintutkija Puuronen lähettää sähköpostia pian puhelinhaastattelun jälkeen. Sontaa on taas tullut työsähköpostiin.”Eilen illalla minulle tuli ensin jonkun Vapaussoturi-nimimerkin lähettämä e-kortti, jossa oli [edesmennyt uusnatsijohtaja] Pekka Siitoin, tekstiä ja sen lisäksi linkkejä Youtubeen ladattuihin natsivideoihin”, Puuronen kertoo.”Sitten tuli ilmoitus, että joku on lähettänyt Vesku ”Plösö” Puurosen nimellä viidelle henkilölle e-kortteja. Korttien sisältö oli suunnilleen samaa kuin Vapaussoturin minulle lähettämässä kortissa. Eli joku on tehnyt johonkin korttipalveluun nimelleni tilin ja lähettelee siltä kortteja nimissäni eri ihmisille.”
Jälleen paljon väitteitä ilman mitään todennettavaa. Vapaussoturi oli lähettänyt sähköpostin ja joku irvileuka on lähetellyt e-kortteja (mitä lienevät). Huomionarvoista tässä pätkässä on kerronnallinen tyyli, ei juuri muu.
Osa palautteesta on vakavampaa.Helsingin yliopiston professori kertoo useista tappouhkauksista: ”Tuli jopa murhauhkauksia yöllä puhelimitse kotiin – siksi minulla on siitä lähtien ollut salainen puhelinnumero. Kun internet tuli mukaan kuvioon, nimeni alkoi esiintyä ääriryhmien tappolistalla. Lausuttuani jotakin ympäripyöreää Helsingin Sanomissa työpaikalleni tuli kirje, joka sisälsi tuon jutun ja valkoista pulveria. Poliisi totesi pulverin olevan pesujauhetta.”
Jos tämä pitää paikkansa niin paska juttu, ei noin edistetä mitään. Kiinnostavaa on kuitenkin mistä Puuronen on saanut käsiinsä "ääriryhmien tappolistan"? Tapetaanko siinä paljonkin ääriryhmiä?
Lehtori Karina Horsti Jyväskylän yliopistosta kertoo, ettei hän mainitse tutkimusapulaistensa nimiä missään.
”Kysymys on minulle erityisesti tutkimuseettinen, miten suojaan tutkimukseeni osallistuvat henkilöt mahdolliselta häirinnältä. Seuraavassa tutkimushankkeessani aion tehdä yliopiston tietoturvahenkilöiden kanssa turvallisuussuunnitelman.”
Eräs Helsingin yliopiston tutkija kertoo: ”Vuosina 2007–2011 vihapostia tuli noin kymmenen kertaa, sähköpostin välityksellä ja usein mediaesiintymisten jälkeen. Vihamailit unohdin aika nopeasti. Pahemmalta tuntui se, että vieraat ihmiset spekuloivat sukujuuristani ja haukkuivat idiootiksi verkon keskustelufoorumeilla.”
Tampereen yliopiston tutkija kertoo, että kovia uhkauksia on kohdistettu myös hänen lapseensa. Niistä on tehty rikosilmoituksia. Varotoimenpiteenä tutkija ei soita minulle antamaani kännykkänumeroon, vaan toimituksen vaihteen kautta, jotta hän voi varmistua, että olen se, kuka väitän.
Nuorisotutkija taas kertoo, että hänen saamistaan uhkauksista on kiinnostunut myös suojelupoliisi. ”Vihapostia tulee varsinkin silloin, jos esiintyy televisiossa tai antaa laajemman haastattelun. Suojelupoliisi on ollut minuun yhteydessä, ja he ovat ilmoittaneet, että seuraavat minun ja kollegoideni toimia tarkasti ja ovat kartalla meihin kohdistuneesta häirinnästä.”
Siirtolaisuusinstituutin johtaja Ismo Söderling kertoo tapauksen 1990-luvulta, kun hän oli pitämässä esitelmää Vanhassa ylioppilastalossa Helsingissä:
”Etupenkissä istui nuori kaveri, joka katsoi minua koko ajan silmiin. Esitelmän loputtua kaveri käveli luokseni ja tokaisi lyhyesti: ’Me tapaamme vielä.’ Kummemmin asiaa ajattelematta hyppäsin Turun-junaan ja lähdin kotiinpäin. Kun tulin maanantaina työpaikalleni sosiaalipolitiikan laitokselle, kaveri nojasi portinviereen ja tuijotti jälleen herkeämättä. Menin työpaikalleni ja soitin poliisille”, Söderling kertoo.
”Koskaan en törmännyt tämän jälkeen mieheen.”
”Silloin en pelännyt. Nyt kyllä ainakin säikähtäisin.”
Nyt alkaa valjeta mistä niitä viharikosilmoituksia tulee. On myös äärimmäisen mielenkiintoista, että esitelmää pitävän henkilön katsominen on jonkinlaista uhkailua. Tuo kommentti kuulostaa lähinnä 50-luvun jännäristä napatulle, kuten tarinan loppuosakin.
Uhka tutkijoita kohtaan rappeuttaa yhteiskuntaa.
Se surkastuttaa keskustelua. Kun pelko ajaa tutkijat varovaisiksi ja anonyymeiksi, niskan päälle pääsevät ne, jotka ottavat julkisuuden haltuun.
Heitä meillä riittää.
Kuudestatoista vastanneesta tutkijasta kukaan ei ole kokonaan sulkenut suutaan, päättänyt vaihtaa alaa ja luovuttaa – tai kukaan ei ainakaan sellaista kerro. Mutta kahdeksan heistä sanoo rajoittavansa julkisia esiintymisiään, sensuroivansa puheitaan tai pelkäävänsä esimerkiksi keskustelutilaisuuksien häiriköitä.
Hienosti maalataan yhteiskunnan rappio. Ja se johtuu tästä subjektiivisesta asiasta jonka kanssa ei voida väitellä. Eli sitä pelkoahan riittää jos sattuu sopimaan agendaan.
Kaksi tutkijaa varoo julkisuutta niin paljon, etteivät he halunneet nimiään mainittavan muiden joukossa jutun lopussa.Taas on käynyt mielessä, vaan ei tässä maailmassa jossa me muut elämme. Fiktioiden tarinallinen kerronta ja sekoitus faktojen väliin on myöskin helppo tapa demonisoida haluttua kohderyhmää.
”Näen uhkailevan palautteen pelotteluna, että pitäisi olla hiljaa”, kertoo Itä-Suomen yliopiston rasismintutkija.
Niitä, jotka haluavat puhua julkisesti, on aikaisempaa vähemmän.
”Kun [rasismia käsittelevä] kirjamme ilmestyi ja kävin puhumassa siitä, takaraivossa oli aina pelko, että paikalle tulee joku aiheuttamaan häiriötä ja uhkailemaan”, kertoo nuorisotutkija.
”Pelon kanssa on raskasta elää. Tiedän, että monet maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta tutkivat eivät enää anna lausuntoja medialle. Tämä vinouttaa yhteiskunnallista keskustelua, jos muutamat ja samat rohkeat tutkijat aina kommentoivat maahanmuuttoon liittyviä aiheita.”
Samaa todistaa Nuorisotutkimusverkoston tutkija: ”Kynnys rasismiteemojen esiin tuomiseen julkisessa keskustelussa nousee. Käytän erityisharkintaa ennen kuin tuon esille näkökulmia ja päätelmiä. Mietin myös tarkkaan sitä, miten omat julkiset interventioni vaikuttavat rasismin kohteeksi joutuneisiin vähemmistöryhmiin.”
Yhdestä asiasta rasismin ja maahanmuuton tutkijat ovat yksimielisiä. Vaikka vihapuhe henkilöityisi tiettyihin tutkijoihin, kukaan meistä suomalaisista ei pääse ongelmaa pakoon. Se on ”valkoihoisen Suomen” kulttuurinen ja historiallinen ongelma.
Yhteisöllistäminen toimii aina.
”Vaikka meillä oli romanit, saamelaiset, juutalaiset ja tataarit, Suomi oli kulttuurisesti poikkeuksellisen homogeeninen maa 1990-luvun alkuun. Jostain 1850-luvulta lähtien oli rakennettu suomalaista kansakuntaa”, sanoo tutkija Vesa Puuronen.
Vaikka Suomessa asuu jo lähes 300 000 ihmistä, jotka eivät ole syntyneet Suomessa, vanha kansallisvaltiohenki on jäänyt.
”Kuka tahansa ei-valkoinen suljetaan pois kansalaisuuden piiristä tai hänen kuulumistaan kyseenalaistetaan. – – Tällainen on pelottavampaa ja kertoo arkipäivän rasismin hiljaisesta hyväksymisestä enemmän kuin tutkijaminään kohdistuvat kommentit joillain Homma-foorumeilla”, toteaa Helsingin yliopiston dosentti.
Ei ehkä ihme, että Helsingin yliopiston professori kertoo nykyään yleensä kieltäytyvänsä haastattelupyynnöistä: ”Sääliksi käy nuorempia kollegoitani, joita kyllä yritän opettaa kovanahkaisiksi.”
Sähköpostin lopuksi hän vielä pohtii, kuinka kävisi, jos joku maahanmuuttaja innostuisi tekemään akateemista, vakavasti otettavaa rasismitutkimusta.
”Silloin hänen käy kalpaten.”
Ja nyt sitten alkoi se kakkapuhe. Kliimaksi, melkein orgastinen purkaus jossa päästään antamaan oikein fiiliksellä ja nimeämään se paha. Homma-foorumit.
Vakavasti otettava rasismitutkimus maahanmuuttajan tekemänä kuulostaa äärimmäisen hienolle ja silleesti, mutta sehän ei ole mahdollista koska käy kalpaten. Miksi? No kato ny ite mitä kaikkea on niinq sattunu, on massakaasuhyökkäyksiä, kaikenmoisia tapaamisia, uhkaa ja pelkoa!
Kyselyyn vastanneista 16 tutkijasta 12 suostui nimensä julkaisuun: Päivi Harinen, Elli Heikkilä, Veronika Honkasalo, Karina Horsti, Sirkka Komulainen, Antero Leitzinger, Tuomas Martikainen, Lena Näre, Vesa Puuronen, Anne-Mari Souto, Leena Suurpää, Ismo Söderling.
Kuka arvaa kummalta puolen puoluekenttää?
Well played, Tommi Nieminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti